Tossuttimet Pullalle, mieheni siskon pojalle. Pojasta leivottiin isoveljen (4v) toimesta "Pulla" jo sairaalassa. Huomenna pikkumiehen pitäisi saada ihan oikea nimi. Luulen kuitenkin että kestää jonkun aikaa että pääsemme Pullan yli ja alamme käyttää ristimänimeä...
Mari lähetti kesällä ihanan avaimenperän, alkuperäinen idea tälle löytyy Finnstamperin Sarilta. Piti näitä väsäillä itsekin, kun tuli joskus ammoisna aikoina osteltua nuita lasiglönddejä. Ninskulaiselle mörköilyä, Huille tulostin hänen oman kuvansa pienennettynä lasien väliin.
Ny on pakko pitää leivontamuistelo:
Kuolailin aikani netissä ja lehdissä näkyviä kuohkeita marenkikermakakkuja. Tiedättehän, niitä korkeita unelmia joissa vadelmat tai mansikat notkuvat kermavaahtokiekuroiden välissä... sitten oli ihan pakko kokeilla...
Olettekos ikunas miettineet, miten ne ihanat marenkikakut sitten leikataan?
Kokeilu 1. Veitsenkärki varovasti vaahdon läpi marenkiin... ja koko hököstys painuu kasaan ja sisälmykset tursuavat pois välistä.
Kokeilu 2. Otetaan haarukka jolla pidetään kakkua paikallaan, kun veitsellä "sahataan" kakusta palasta. Varmaan arvasittekin jo? Jep jep, koko hököstys heiluu ja sisälmykset tursuavat pois välistä.
Ikinä en ole väittänyt olevani kovinkaan kärsivällinen, joten kahden kokeilun jälkeen kiskaisin hihat ylös, vedin ponnarin tiukemmalle, otin tukevan haara-asennon ja läimäsin sen hemmetin veitsen sen hemmetin kakunrähjäkkeen läpi.
Onnittelut sille ken valitsee reilunkokoisen lautasen, sillä hän ei joudu kaapimaan osaa sisällöstä pöydän pinnalta...meillä muuten ei tehdä enää sellaisia kakkuja... Mutta jos joku osaa leikata moisen niin että sisältö pysyy noin niinkuin omalla paikallaan, niin vinkkejä otetaan vastaan...
