Kalevala cal palapeittoa nypersin samaa tahtia kuin ohjeet ilmestyivät. Hieman muokkasin liitoksia kun tein ne samalla langalla kuin palatkin. Ja ylimääräisiä palasia piti tehdä kun muuten olisi tullut kovin pieni peittonen...
Puuvillaa ja kolmosenkohanseoli kaks ja puol koukku? Ehkä se lukee tuolla aiemmassa postauksessa... siitä on niin kovin kauan mukamas.
Eniten aikaa otti kuvan räpsäisy. Niimpä. Siihen vaan hangelle potslojo.
Wiiks -kevät, ihan kohta!
Lunta. Pakkasta. Lunta. Narskuvaa pakkaslunta. Koiran tassuihin palleroiksi paakkuuntuvaa lunta. Kimaltelevaa kaunista kylmää lunta. Poskia pureskelevia pakkasia.
Pikkuhiljaa hieman valoisampia päiviä. Auringossa hehkuvaa lunta ja jäätä.
Pirskeleen pitkä talvi alkaa olla voitettu. Ihan kohta. Saa napsutella joulukukat pois. Tehdä vaikka mikä-lie-lei hyasintista, ja viedä pihalle roikuskelemaan. Tuo kappale lähti jo jouluna.
Joulua ennen poikettiin ihan ekaa kertaa Tallinnassa. Joulutorilla jopa. Juotiin alkoholitonta glögiä ja nassutettiin namusia. Syötiin sammakonreisiä ja kierreltiin kaikenmaailman kauppakeskuksia.
Onneksi kohta on kevät. Valoisa ja lämmin. Saa kaivaa multapussit verstaalta. Etsiä uusia rassukoita plantasille taistelemaan elämästään... Jospa tänävuonna...
Ens kuun jälkeen on jo huhtikuu! W iiks
