Askartelumeri Seinäjoella

Seinäjoella tällaista kivaa la 31.03.2012 klo 11-16

*klik klik*

Lapastimet

Talven pakkasilla iskee neulostus - tai ainakin vimma kerätä pitkin poikin nettiä ihanaakin ihanampia ohjeita kaikkiin lämpöisiin neuleisiin... printata ne ja laittaa odottamaan lankojen kanssa hyllylöille.

Nämä lapaset Suuren käsityölehden ohjeella (marras-joulukuu 2011). Mitkä lie runotyttötyylin puikotukset. Ohjettakin piti tankata moooonta kertaa, kun meni yli ymmärryksen siihen asti että asia valkeni. Sitten kun valkeni, näitä näpersi kaksikin paria aika nopeasti. Ihan ookoo.

Hyvä että jotain valkenee, aina välillä. Pari päivää meni täydessä pössyssä kun öljypoltin tuprutti väärään suuntaan. Miehen, Pannuhuone-Sedän ja parin Nuohooja-Ritarin avuin saatiin kuitenkin savut kohti korkeuksia (auttaa, kun piippu ei ole tukossa). Eilen, töiden jälkeen, mopattuani koko tönön (alimman kerroksen kolmeen kertaan) saatiin ilmapiirikin raikastumaan. Ehkä tänään ehtisi jotain puikottaa... ellei mene lankuttamisen puolelle sohvanmutkassa.

Joko joulu meni? Oliko kaikkea sitä, mitä toivottiinkin? Hyvä juttu!

Punatulkkuja 3d:nä

Pilppusin ja kasasin vihkosellisen 3d kuvia, vannoin ja vakuutin etten enää i-ki-nä osta moisia (ja nuo oli sieltä helpoimmasta päästä). Vain valmiiksi stanssattuja minulle, kiitos.

Kortissa toivotellaan rauhallista joulua... oikeesti, kellä sellainen on? Mistä sellaisen saisi? (tässä vaiheessa mielessä vilahtaa; ole varovainen mitä toivot, sillä se saattaa toteutua... minun tuurilla ollaan vaikka vatsataudissa koko revohka).

Joulutähtönen töpötelty aleene´s glitter snow:lla, päälimmäisenä lumihiutale joka on uiskennellut glossy accentin jälkeen lasihileissä.

Joulua! -tulee se kuitenkin, vaikka kuinka rimpuilisi vastaan...

Lumppari ja maalatut kukat

Joulukortti, tai kaksi valmiina. Tänävuonna ei yltiöpäisiä kuvitelmia ajasta nävertää kaikki kortit itse. Taidan delegoida lapsille. Jep jep. Tuohon korttiin kokeilin suihkia valkoista maalia niin kukille kuin housuillekin. Kumma juttu muuten. Periaatteessa semmoisen suihkepullon pi-täi-si toimia vain yhteen suuntaan... no tulokset riippuvat tekijän kyvyistä...

Lumppari jälleen Tone Finnangerin kaavoilla... tyynyliinasta, tottakai!

Odotellaakomejoulua?

Vihreää ja valkoista

Enkelikortti onnittelee. Kiekura magnolian stanssilla, napin alla pitsiä, siellä täällä puolihelmiä. Onnea-leima Finnstamperilta. Siinä oli alussa -paljon- mutta leikkasin ne irti toisistaan, kun tuntui siltä.

Olen onnistuneesti kyennyt olemaan ajattelematta joulukuun lähestymistä, joulukortteja, lahjoja, jouluaattoa, joulukuusta, jouluvaloja... Se tosin tulee kostautumaan hyvinkin nopealla aikataululla, mutta sitä aikaa odotellessa...

Eihän minulla mitään joulua vastaan ole, mutta kun ei tunnu jouluiselta. Ai että jos ripustelisi niitä jouluvaloja ja väsäilisi lahjoja ja kortteja niin ehkä fiiliskin löytyisi? -no ehkäpä niin. Jos vaikka sitten ensi viikolla?

Pinkku

Puuvillainen pinkviini fimonenällä ja nappi-korvalämmittimillä (niillä on oikea nimikin, ei vaan nyt tule mieleen...) Silmät on akryylimaalilla, posket chalkseilla ja päällä on aleene´s glitter snowta.

Näppärä tehdä, saa valmiiksi asti yhdellä kerralla, eikä vuoden päästä... tai kahden...

Tämä lähti kamun luo asumaan.

Kaavat ja ohje: Tone Finnanger

When pigs fly...

Lentävä possutin vihdoin kasassa. Se oli palasina laatikon pohjalla, täytettynä tosin, piiiiiitkän aikaa. Nyt se on löytänyt siivet selkäänsä ja jalat alleen. Korvatkin on suhtkoht kohillaan -ehkä? Hevoskastanja oli ainoa joka oli pitänyt kiinni lehdistään kun kuvan otin. Muiden puiden antimet lojuvat pitkin pihaa ja kaipaavat... lunta?

Marraskuu yllätti tänävuonna. En osannut odottaa sitä näin aikaisin... kohta on pikkujouluaika -vai menikö se jo? Ja ne kortit!! Ja lahjat, ei siis mitään ideaa... elkääkä kysykö mitään isänpäivästäkään- sillä se on JO ENSIVIIKOLLA!

... ehkä tämäkin siivekäs lähtee kohti etelää muiden muuttolintujen mukana?

Kaavat ja ohje: Tone Finnanger - Tildas Julehus

Paperipussi-albumi

Mistä on pienet (n. 4" x 6") albumit tehty?

Paperipusseista, kuviopapereista (DCWV:n ihana ihana Mariposa), nauhoista, kaksipuoleisesta teipistä ja kaikki nivottu yhteisomistuksessa olevalla bind-it-all-lla. Koristettuna reunusleikkuroiduilla suikaleilla ja reunat mustetettuna Distressillä (Pumice stone -ehkä?)

Sisältöä se tuskin saa herranaikoihin, sillä sitä varten pitäisi valita läjä digikuvia, tilata ne, pilputa ne ja siihen en välitä ryhtyä juuri nyt. Sitten joskus, kun tuntuu siltä.

Papereita on muutenkin niin paljon varastossa, vai mitä? Jos niitä giljotinoi projekteihin, voi hyvällä syyllä ostaa lisää? Onhan niitä toki ihana silitellä ja ihailla mutta oikeasti, on niitä hyvä käyttää poiskin. Ihan julmasti, siitä vaan naps naps.

-ole urhea, nyt se rakkaudella vaalittu paperikko esiin ja antaa mennä!

Tuo oli kiva tehdä :D

Kastekortti

Joskus (tai sitäkin useammin) vaan löytää niin kauniin paperin, ettei henno peittää sitä millään. Kaste/vauvakortti vääntäytyi kuin itsestäään tästä kaunokaisesta (yritti löytää paperikon että saisi valmistajan nimen, ei löytänt -yllätys?).

Harsonlaista tuputeltu Tinpan krakleerausmaalilla ja minihakaneulaan tökätty tutti. Pari puolihelmeä... meni jo.

Nyt pitäisi tehdä niitä joulukortteja - jep jep...

Syksy on ja kesä on pois

Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan.

Syksyisen tuulen soivan nyt kuulen,

kuu loistaa taivaallaan.

Posliininmaalauksessa viimevuonna valmistunut mustikkalautanen. Mustikat maalattu siveltimellä ja töpöttelemällä maali tasaiseksi, useampaan otteeseen. Lehdet jne. vaan vedetty maalista vapaaksi semmosella kynämäisellä kumipääjutskalla (...joo unohdin mikä sen jutun nimi on, jos joku muistaa voi kertoa... ei lyijykynä, sen minäkin tiedän).

Nämä jää vapaavuodelle, kuten moni muukin asia. M i n ä jään "vapaavuodelle". Ei töistä, ei suinkaan, eikä perheestä, vaan kaikesta mikä velvoittaa, aikatauluttaa, kaikesta siitä, mikä ei ole todella oleellista ja no, oleellista.

Minä EN kotoile ( -siinä muuten sana josta en pidä ollenkaan. Tökkii ja pahasti. Niin pakolla väännetty että se ihan narahtaa lauseessa.), sillä sitä olen ( ja niin on muuten moni muukin) tehnyt jo monta vuotta ilman suurempaa hössötystä tai pakonomaista tarvetta määrittää ja korostaa olemistaan. Jurppii ihan moinen, ai huomasitte?

Joskus täytyy ottaa lunkimmin, kerätä menetettyjä voimavaroja ja miettiä. Ihan oikeasti katsoa ympärilleen ja olla rauhassa. Tehdä jotain ylimääräistä vain silloin kun tuntuu siltä. Kun oikeasti on aikaa. Eikä ressata kaikella tekemättömällä. Kotona voi myös vain olla. Ajatteleminen, se vasta rankkaa onkin...

... ja muistaa, että ne on ihmiset jotka ovat tärkeitä.

Syksy on, sen aika on nyt saapua vuorostaan.

Linnut on hiljaa, peltojen viljaa kuu katsoo taivaaltaan.